Tässä talossa, näissä huoneissa...

... Tanssitaan häitä syyskuun 12. päivä!
Olen potenut suorastaan huonoa omaatuntoa siitä, ettei blogissa pahemmin näy minun itse ottamiani kuvia, vaan suurin osa kuvista on intternetin ihmeellisestä maailmasta anastettuja. Joudun tosin toteamaan heti alkuun, ettei nytkään ole luvassa minun kuvamateriaaliani, vaan näiden alla olevien räpsyjen copyrightit kuuluvat Miehekkeelle. Mutta suunta on nyt ylöspäin!

Kävimme siis syksyllä tsekkaamassa tämän ihanan vanhan seurojentalon, jonka vuokrauksesta vastaa melkein yhtä ihana ja melkein yhtä vanha (oikeasti varmaan vanhempi...) rouva. Rouva oli unohtanut tapaamisemme, mutta soitettuani perään, suhautti hän paikalle fillarilla viidessä minuutissa. Aikamoinen teräsmummo. No, enivei, eksyin asiasta.
Paikka on siis Rehtilä ja se sijaitsee Jokioisissa, Rehtijärven kylässä. Matkaa hääpaikalle Forssan kirkosta tulee reittihaun mukaan 13 kilometriä, jonka hurauttaa parissakymmenessä minuutissa. Ei huono siis.

Pääovi. Hieman meikäläistä epäilyttää nuo raput. Kuten ehkä kuvastakin näkyy, aika ja lukuisat askeleet ovat tehneet tehtävänsä, noita pitkin pitäisi uskaltaa piikkikoroissa kävellä... Minun mielestäni nuo ovat kuin emmentalia... :D 

Sali vastakkaisista nurkista kuvattuna. Alemman kuvan vasemmassa laidassa näkyvät jääkaapit ovat tällä hetkellä (tai kuvanottohetkellä ainakin!) salissa keittiön lattiaremontin vuoksi. Niissä on kuulemma pyörät alla, joten niitä voi siirtää haluamaansa paikkaan, näppärää!
Keittiön varustetason suhteen Rehtilä häviää mennen tullen uudemmille/kalliisti saneeratuille juhlataloille. Me emme ottaneet keittiöstä ja tarjoiluhuoneesta kuvan kuvaa kaiken remonttisotkun vuoksi, mutta visiitillämme totesimme, että Rehtilän varustelu rajoittuu kahteen aivan tavalliseen lieteen ja pieneen suurtaloustiskikoneeseen. Jos käyttää pitopalvelua, kuten me tulemme käyttämään, tämä tuskin on mikään ylitsepääsemätön ongelma, sillä Rehtilässä vietetään paljon häitä.

Hintatasoltaan tämänkaltaiset juhlatalot tuppaavat olemaan sieltä halvimmasta päästä. Me emme tiedä vielä tarkkaa hintaa; aiemmin tilat on vuokrattu viikonlopuksi 200 eurolla, mutta lattiaremontti luultavasti tulee näkymään pienenä hinnan nousuna. Hinta ei kuitenkaan voi nousta niin paljon, että kenenkään budjetti kaatuisi siihen.

Iik, en malta odottaa syyskuuta ja tilan koristelemista. Aika nätti se on minusta jo tuollaisenaan, kun ei oteta lukuun noita kamalia jääkaappeja salissa :D
Mitä mieltä, menisitkö itse naimisiin Rehtilässä? :)

Hääyöksi hotelliin

Lopultakin se on tehty!
Olen vitkutellut hotellin varaamisen kanssa kuukausikaupalla, enkä oikeastaan edes osaa sanoa sille mitään järkevää syytä. Homma on vain jäänyt roikkumaan, mutta nyt se on lopultakin hoidettu pois alta.

Meille oli alunperin selvää, että menemme hotelliin hääyötä viettämään. Kotiin raahautuminen jotenkin tuntui ajatuksena huonolta, ikään kuin hääpäivä loppuisi liian lyhyeen. Hotelliin meno takaa juhlatunnelman loppuun asti, eikä tarvitse miettiä esimerkiksi tiskivuorta tiskipöydällä, pesemättömiä pyykkejä, yleistä sekaisuutta, kissojen ruokkimista jne. Meidän hulppea neljän huoneen asuntomme toimii häidemme aikaan majoituspaikkana toiselle kaasolleni ja miehekkeen toiselle bestmanille, mikäli he niin tahtovat, joten kisut tulee ruokittua varmasti joka tapauksessa. Sitä paitsi kyllähän hääpari ansaitsee rankkojen juhlien (ja erityisesti juhlajärjestelyjen!) jälkeen vähän hemmottelua, kuten kuohuviiniaamiaisen huoneeseen ;)

Forssassa ei juuri hotellitarjontaa ole: meiltä löytyy TV:stä Jyrki Sukulan kautta tuttu Hotelli Maakunta, Hotelli Koskenniska (muinaismuisto 60-luvulta) ja Scandic. Vaikka Maakunta huokuukin menneiden aikojen tunnelmaa, oli yksimielinen päätöksemme varata huone Scandicista. Eikä tosiaan mikä tahansa huone. Scandic tarjoaa hääpareille hääpaketin, jonka hintaan kuuluu hotellista riippuen majoitus Family Superior, Superior, Superior Plus, Junior Suite tai Suite -luokan huoneessa, kuohuviiniaamiainen huoneeseen tarjoiltuna ja myöhäinen huoneen luovutus. Hintaa tälle pläjäykselle tuli 148 euroa, mutta hinnat tietysti vaihtelevat hotelleittain ja varmasti myös jonkin verran sesongin mukaan.
Scandicin nettisivujen kautta hääpaketin pystyy varaamaan varauskoodilla WED.

Scandic Forssassa pakettiin kuuluu majoitus Junior Suite -huoneessa

 Lähdetäänkö teillä toipumaan häähumusta hotelliin? :)

Mitä (tänään) syötäisiin?

Tervehdys jälleen pitkästä aikaa ja oikein hyvää ystävänpäivää, joskin toki vuorokauden myöhässä. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikö? Palaan tänään taas sorvin äärelle ystävänpäivän ja tiistaina koittavan vuosipäivämme (no, puolivuotispäivän, jos ollaan tarkkoja: 6,5 vuotta yhteistä taivalta takana) innoittamana ja tällä kertaa ajattelin kirjoittaa häidemme ruokatarjonnasta. Sopiva aihe siinäkin mielessä, että kuumottelen jo ajatuksella tämänpäiväisestä sapuskastamme, niinkin peri-suomalaisesta ruokalajista kuin keitetyt perunat ja jauhelihasoosi.

(Selvennykseksi on todettava, että palasimme perjantaina kahden viikon lomamatkalta Thaimaasta ja nyt on todellakin saatava lautaselle vaihteeksi pottuja -- Ja minä nyt satun tekemään maailman parasta jauhelihakastiketta)

Koska emme ole vielä alkaneet kilpailuttaa pitopalveluita, häämenumme ei ole luonnollisesti vielä millään tapaa varma, mutta tarjoilen teille nyt ruokalajit, joita me (minä) olemme suunnitelleet.

• Tomaatti-sipulisalaatti
• Kreikkalainen salaatti (oliivit & fetajuusto erikseen katettuna)
• Tonnikala-riisisalaatti
• Broiler-pastasalaatti
  ~
• Uunijuurekset (peruna, porkkana, sipuli)
• Lihapullat
• Paisti + pippurikastike
• Kasvisgratiini
• Savulohi
  

Tuossa on ruokalaji poikineen ja varmaan ainakin kylläiseksi noilla itsensä ja vieraat saa! Aika simppeli ja perinteinen juhlamenuhan tuo on, vaikka ei sisälläkään keitettyjä perunoita.
Mitä mieltä, tulisitko meidän häihin syömään? :)

Kuulumisia ja uusi banneri

Taas on ehtinyt vierähtää pari viikkoa siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Hääsuunnitelmien kannalta nyt on meneillään todella hiljainen kausi. Aivan vielä ei voi lähteä kyselemään tarjouksia pitopalveluista, mutta sen sijaan verkot on laskettu vesille koristusten suhteen, niin sanoakseni...

Olen värvännyt työkavereitani haalimaan meille kaikki mahdolliset vauvanruokapurkit, jotka vain voivat käsiinsä saada. Onnekasta kyllä, työkaverini tulee aivan näillä näppäimillä isäksi, joten neljän kuukauden päästä alkaa varmaankin jo Pilttiä kulua :) Purkeista on tietysti tarkoitus somistaa tuikkukippoja, joiden kaveriksi pöytiin tulee kukkia lasipurkkimaljakoihin. Purkit sain työpaikkani keittiöltä.
Aika suuritöisiähän nuo pilttipurkit sinänsä ovat, vaikka liimoista kuulemma pääsisi helpommin eroon pesemällä purkit tiskikoneessa. Jotenkin vain vierastan ajatusta ja toistaiseksi olen rapsutellut liimoja kynsin ja tiskisienellä pitkän liotuksen jälkeen. Vinkkejä otetaan vastaan, kuten myös kokemuksia pilttipurkkituikkukipoista yleisesti. Lueskelin hieman räjähtävistä purkeista, mutta ei se kai niin yleistä voi olla? Sanomattakin on selvää, ettei purkkeja päällystetä silkkipaperilla, vaan koristeeksi ajattelin lähinnä spraymaalausta jollain helmiäishopealla sävyllä ja kenties jotain satiini-/pitsinauhaa. Tietysti tämän paloturvallisuusasian selättäisi hankkimalla led-kynttilöitä, mutta kyllä aito tunnelma syntyy aidolla kynttilällä. Tätä ongelmaa ei tietenkään ole maljakkopurkkien kanssa, niiden suhteen saatankin vähän irroitella ;>

Kukista sen verran, että vaikka olen ajatellut auringonkukkia, otan enemmän kuin mielelläni vastaan ehdotuksia muista syyshäihin sopivista, mielellään edullisista kukista!

Ja kuten varmaan joku saattaa huomatakin, tulin väsänneeksi blogille bannerin. Josko tämä pikantti lisä lisäisi vähän kirjoitusaktiivisuuttani! Taas tuntuu siltä, että aiheita on pilvin pimein, mutta mitään kunnon materiaalia ei... Argh! Mutta odotettavissa on kyllä tekstiä hääleikeistä, juomista, menusta... Olen pelkkänä korvana toiveiden suhteen! :)

Tekosyitä ja seurauksia

Hui, miten kamalan pitkä tovi on ehtinyt vierähtää viime kerrasta. Hääsuunnitelmat ovat olleet jonkun aikaa tauolla, eikä mitään uutta kerrottavaa ole ollut. Ei myöskään kirjoitusinspiraatiota sen puoleen...
Mutta nyt!
Sain viime viikolla lopulta tarpeekseni siitä, etten tahdo löytää kaupoista itselleni morsiuskenkiä. Täydellistä paria ei ole kävellyt vastaan, vaikka olen ravannut kaupoissa kuin hullu. Aina on joku vikana; liian korkea korko, liian matala korko, liian leveä lesti, liikaa pitsiä, liian vähän kaikkea... Todellisuudessa en kovinkaan montaa paria ole edes sovittanut, koska päähänpinttymäni astetta räyhäkkäämmistä popottimista oli liian vahva.

Ja nyt minä sitten saan katu-uskottavat morsiuskengät, sillä klikkailin itseni perjantaina Zalandolle... Ja oi onnea ja autuutta! Kengät, joita olen ihaillut useaan otteeseen, mutta jotka ovat aina minun koossani loppuumyydyt... Eivät olleetkaan loppu. Raivokkaalla vimmalla klikkasin monot ostoskoriin ja ei muuta kuin kassalle (tilasin kyllä vielä kylkiäiseksi rannekorun, hups. Korubudjetti pamahti parikymmentä euroa yli).

Faktahan on, että haluan tehdä elämässäni erikoisia valintoja. Nämä tilaamani kengät eivät ole millään mittapuulla perinteiset morsiuskengät, mutta mielestäni täydellisesti minun näköiseni. Printti saattaa joitakin vähän konservatiivisempia hätkähdyttää, mutta eihän noita kalloja hääpuvun helman alta näy! Pohjassakin tosin on kallo, se saattaa alttarilla vilahtaa... Todennäköisesti kuitenkaan ei, puvussa on sen verran mittava laahus.

Kuva

... Eli kuten olen varmaan blogissakin uhannut, tilasin lopulta ne kauan kaipaamani ja ihastelemani Iron Fistit. Kaikista Zalandon valikoimissa olleista IF-monoista nämä INKED UP -korot olivat mielestäni parhaiten minun tyyliini istuvat ja varmasti näille tulee käyttöä häiden jälkeenkin. Siinä se tekosyy taitaa olla... ;)
Nyt pidän vain peukut pystyssä, että kengät ovat sopivat. Kuulin työkaverilta, että Ironit ovat mitoitukseltaan hieman tavanomaista pienempiä... Toinen jännityksen aihe onkin sitten se, kestääkö jalkani moisia korkoja. Siinä ei auta muu kuin harjoitella. Onneksi 11,5 cm korkoa tasapainottaa kolmen sentin plato.

Katsokaa nyt! Ihanat!
Onko pääkallo liikaa hääjuhlaan? Mielipiteitä otetaan vastaan.

Musiikkia korville

Asioilla on ilmeisesti tapana järjestyä. Kirjoitin viimeksi ongelmista bändin kanssa ja heti seuraavana päivänä sain sähköpostia, jossa kerrottiin asian järjestyneen meidän kannaltamme hyvin, eli nyt voin sanoa, että bändi on tulossa! Jee!

Olen viettänyt viimepäivät mietiskellen päivämme musiikkipuolta noin muutenkin, alkaen häämarssista ja päättyen häätanssiin. Pikkulikasta asti olen monen muun tavoin ollut aivan varma, että haluan astella kirkon käytävää Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen tahtiin. Mutta entäs poistuminen? Se on ainakin satavarmaa, että Wagnerin häämarssi se ei tule olemaan. Mendelssohn on myös niin kuultu.
Youtube on siis ollut kovassa käytössä ja tutkimusteni perusteella yksi mahdollinen poistumismarssi voisi olla esimerkiksi Gordon Youngin Postludium. Perinteisistä häämarsseista ainoa varteenotettava on Kuulan häämarssi ja uudemmista Marko Hakanpään trumpettisävelmä. Viimeksi mainittu tosin soi jo mieheni siskon häissä menneenä kesänä ja heilläkin oli alussa tuo Ruusunen... Menisi siis ihan toisinnoksi, etenkin kun kanttori on sama ja hyvällä tuurilla vielä pappikin :D Eli trumpettisävelmä on poissuljettu vaihtoehto.

Kuva

Sitten on Verdin Aida grand march, joka tosin on ehkä jotenkin vähän liian mahtipontinen, ja Edward Elgarin Pomp and Circumstance. Argh, hajoaa pää näiden kaikkien kanssa!

Sitten häätanssiin. Minun ja miehekkeen musiikkimaku on häiden kannalta vähän haasteellinen. Olisi kiva saada häätanssibiisi joltain lempiartistilta/-bändiltä, mutta näin esimerkkinä, mahtaisiko esimerkiksi Turmion Kätilöt toimia... Ei! Minulla tosin musiikkimaku venyy ihan laidasta laitaan, mutta kaikenmaailman Johanna Kurkelat ja Suvi Teräsniskat on nekin niin kuultuja. Finlandersin Oikeesti on jo ihan oma lukunsa.
Yksi mahdollisuus olisi tietysti Herra Ylppö & Ihmiset tai CMX. Noissa ongelma onkin sitten se, että lyriikat tuppaavat olemaan pitkälti melankolisia. Esimerkiksi CMX:n Siivekäs olisi kappaleena kaunis, sellainen jonka tahtiin voisi vielä rauhaksiin keinahdellakin, eikä sanoissakaan ole vikaa, mutta joku silti tekee siitä mielestäni epäsopivan. Höh.  Kain on yksi kaikkien aikojen CMX-lempparini, mutta se ei sovi sitten ollenkaan.

Taitaa olla parempi valita vain perinteinen Akseli ja Elina?

Valoja tunnelin päässä...

Kamalinta tässä hommassa on odottelu ja epätietoisuus. Meillä periaatteessa on jo bändi varattuna, mutta vain periaatteessaa. Valitsemamme bändin kitaristi-laulaja soittaa nimittäin kolmessa eri kokoonpanossa ja hänen kalenterimerkintöjensä selvittämisessä on kulunut tässä jo kolmatta viikkoa.
On vaan niin meikäläisen tuuria, että tietysti juuri sillä meidän päivällämme on joku mystinen kysymysmerkki. Argh.
Jos tässä käy niin, ettemme ko. bändiä juhliimme saakaan, olen kyllä hemmetin pettynyt. En ole edes kuullut bändin soittavan, mutta olen kuullut kehuja ja biisilistakin oli juuri meidän näköisemme! Tietysti yksi painava tekijä oli myös hinta, kolme 45 minuutin settiä reilulla seitsemälläsadalla ei todellakaan ole liikaa.

Mutta ettei tämä menisi ihan marinaksi, niin onhan mulla jo ensimmäiset koristeetkin hankittuna! Pyörähdimme toisen kaasoni ja mieheni pikkusiskon kanssa Hämeenlinnan Goodmanissa odotellessamme toista kaasoa vapautuvaksi taannoiselle hääpuvunhakureissullemme, ja siellä sitten Clas Ohlsonilta tarttui mukaan tällaiset koristevalot:

Kuva

Ostin helmivaloja oikein kaksin kappalein. Visioin noita jo ruoka- ja lahjapöytiin. Kaveriksi olisi tarkoitukseni laittaa PartyLiten GloLite-kynttilöitä, mikäli en siis polta niitä ennen Suurta Päivää :D
Muuten en välttämättä siis ostaisi edes häihini niin törkeän kalliita kynttilöitä, kuin nuo GloLitet ovat, mutta niitä sattuu pyörimään minulla täällä jo valmiiksi.

GloLite;kuva pöllitty täältä

Edellinen avioliittolakia koskeva kirjoitukseni poiki muuten hitonmoisen kävijäpiikin blogiini. Pitäisikö alkaa käsitellä enemmänkin yhteiskunnallisia aiheita? Tavallisesti sivua ladataan päivässä maksimissaan parikymmentä kertaa, mutta viime perjantaina latauksia oli melkein kaksisataa! Huh...