sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Meidän häät: Esipuhe, eli Kuukausi rouvana.

Olisin tietysti voinut tarttua tähänkin toimeen jo paljon, paljon aikaisemmin, mutta kuten sanontakin kuuluu, parempi myöhään kuin nuolaista ennen... eiku.
Meidän häistä on nyt siis vierähtänyt jo muutama viikko. Alkuun olo oli kamalan haikea ja sielussa häiden mentävä tyhjiö. Tässäkö se nyt oli, kaiken sen työn lopputulos, joka hurahti ohi ihan silmän räpäyksessä. Mielessä oli noin tsiljoona asiaa, jotka olisi halunnut korjata tai tehdä toisin. Aika tosin kultaa muistot, koska tänään, kun äitini kysyi häävideoiden katselun lomassa, tekisimmekö jotain toisin, en osannut heti nimetä mitään yksittäistä asiaa. Hetken mieleen palauttelun jälkeen keksin, että olisin ehkä ohjeistanut hääbingon kaasoille paremmin ja käskenyt näitä asettelemaan puvun päälleni kaikessa rauhassa. Hyppäsin kolttuun siinä määrin vauhdikkaasti, että se oli himpun verran liian ylhäällä ja vannehamekin meni epähuomiossa väärin päin. Niin, ja tarrakiinnitys hiersi ikävästi punaisen rannun kylkeeni. Olisin myös ehdottomasti testannut häätanssikappaleemme koneellani etukäteen ja säästänyt äitiäni ja kaaso-Lauraa ajamasta hakemaan Teemun konetta kotoamme.

En tässä nyt pureudu sen syvällisemmin häihimme, vaan palaan asiaan myöhemmin. Tällä tahdilla saan häät käytyä läpi ehkä... Kymmenen vuoden kuluttua :D
Tässä nyt kuitenkin vähän maistiaisia kaikkein innokkaimmille! Ja sellaista nippelitietoa vielä, että pukunihan siis on Blue by Enzoanin Canberra, jonka ostin vuosi takaperin Helsingin Lovebirdsistä pilkkahintaan.
Alla olevat kuvat on ottanut ihana Jenni Komulainen!

Yhtään ei jännitä...
Kauan naineet, vastavihityt.

Salissa näytti tältä!

Muikeat.
Tanssin pyörteissä! Tästä tarkemmin lisää myöhemmin!


Häät oli kokonaisuutena meidän näköiset, hauskat ja rennot, ilman sen kummempaa pönötystä. Vieraat kehuivat tunnelmaa ja tuntuivat kaikki aidosti viihtyneen. Yksi hyvä esimerkki oli Teemun kaveri, joka ilmoitti perjantaina olevansa flunssassa. Tyyppi kuitenkin päätti lähteä sittenkin bailaamaan meidän kanssa ja vaikka olin tampio, enkä onnitteluissa edes tuntenut koko jätkää (ollaan kyllä tavattu; kaksi kertaa baarissa!), hän ilmoitti kuulemma Teemulle illan pimetessä, että kannatti ehdottomasti kyllä lähteä.
Meidän Missio Syyshäät sujui siis lopulta hemmetin hyvin!
Palataan asiaan myöhemmin. Alan purkaa päivää pala palalta (oletettavasti) kronologisessa järjestyksessä, tosiaan kymmenen vuoden päästä varmaan päästään hotelliin asti :D

1 kommentti:

  1. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Onnittelut upealle hääparille! :)

    VastaaPoista