keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Meidän koto!

Kurrrrnauskis.
Toissapäiväisen raivopäisen siivousurakkani päätteeksi räpsin muutaman kuvan tästä meidän kodosta. Tervetuloa kurkistamaan, miltä meidän penthousessa näyttää!


Ensimmäinen näkymä meidän asunnosta on tällainen. Normaalitilanteessa tuo oikealla näkyvä musta rahi/laatikko on peittynyt kaiken maailman krääsään, kuten laukkuihin ja huiveihin. Nyt siinä on myös yksi muovipussi. Lipaston päällä on yleensä kasa laskuja tai lehtiä.


Kun vierailija kääntyy n. 90 astetta vasemmalle, on näkymä tällainen. Tavallisesti myös tuo vasemmassa ylänurkassa näkyvä naulakko on peittynyt huivien ja takkien alle. Käytävän päässä on vierashuone ja vasemmalla näkyvä ovi vie "kissahuoneeseen", kakkos-olkkariin,  jonka ainoa funktio tällä hetkellä on toimia pyykinkuivatuspaikkana ja varastona...


Mietelauseita päivää piristämään. 
Vuorotyöläiselle tuo lupaus paremmista päivistä ei kyllä oikein kolahda.


Vierashuone on varmaan koko kämpän siistein kolkka, tai olisi, ettei päiväpeitto olisi peittynyt kissankarvaan. Tätä pikkuhuonetta me remonteerasimme viime kesänä. Huone oli alunperin vaalean- ja fuksianpunainen kuvan ulkopuolelle jääneitä vaatekaappeja myöden ja seinistä sai repiä tapettia ainakin kolme-neljä kerrosta ennen varsinaista maalausurakkaa. Hyvä siitä kuitenkin tuli!


Sitten siirrytään "kissahuoneeseen". Koska koko huoneen tarkoitus on varastoida sellaista tavaraa, kuten ylimääräinen kirjahyllyvitriini, sohva, tv-taso, telkkari... niin päädyin kuvaamaan vain pari yksityiskohtaa huoneesta. Täytyy sanoa, että kyllä tuosta läävästäkin ihan kivoja otoksia sai, kun laskeva aurinko tunki sälekaihdinten välistä sisään.


Kissahuone on nimensä veroinen. Itse olisin halunnut laittaa kattitaulun varastoon, mutta Mieheke halusi sen seinälle.  Miau!


Ja lisää kissoja (ja yks Laulava Lintukoira). Kuvasin tuota kynttiläsysteemiäni, kun perheen kuopus Juksu tuli ihmettelemään, että mitä h*lvettiä se akka oikein tekee...


Palataan eteiseen. Vierashuoneen ovelta suoraan katsottuna on suljettu ovi, jonka taakse kätkeytyy kissavapaa vyöhyke, meidän makkari. Ihan täydellinen kisukaranteeni ei ole kyllä onnistunut, jompi kumpi karvaperse ehtii harmillisen usein vilahtaa ovesta... No mut... Pitäiskö tässä sitten sanoa, että This is where the magic happens...?


Kukkatapetissa löytyy. Ja vaatehuoneessa. Se on kuitenkin meikäläisen vaatteiden, laukkujen ja kaiken muun osalta niin kamalassa kunnossa, etten tohtinut kuvata.


Ja taas paluu eteiseen. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla näkyvä ovi johtaa Hotelli Helpotukseen, josta otin kuvan vain näiden otusten vuoksi. Taulu on ostettu Ikeasta, posliinipöllö puolestaan Jyskistä joskus aikojen alussa.Että HUHUU vaan!


Kylppäri on vähintään yhtä epäkuvauksellinen, kuin huussi, mutta pitihän sieltäkin ottaa kuva.
... Koska hei, pöllöjä taas!


Keittiön kanssa tuskastelin aika pitkään yrittäessäni ikuistaa sitä. Lopulta päätin tarjota vain tämän parin vuoden takaisen synttärilahjani jääkaapin ovesta. Meillä on ihan nätti kyökki, mutta jotenkin en osannut ikuistaa sitä. Ehkä se johtuu siitä, ettei koko huone mahdu millään yhteen kuvaan.


Ulko-ovelta katsottuna vasemmalta löytyy sitten meidän kodin sydän, missä se oikea taika tapahtuu (eli datailu ja pleikkarin pelaaminen tietysti!). Yllä ja alla pari tarkoin valittua yksityiskohtaa, peilinkulmaa koristava sukkanauha, jonka Mieheke nappasi siskonsa, kaasoni, viimekesäisissä häissä itselleen. Alla kirpparilöytö, Riihimäen lasipurkki, johon tungin jouluvalot odottamaan taas parempaa käyttöä ;)



Olohuone parvekkeen ovelta kuvattuna. Ilmeisesti katsoin niin tärkeäksi esiintyä itsekin kuvissa, että todella otin kuvan oven edestä ja... No, siellä mää ny oon si, ihan keskellä. 
Huomaa myös pinkki läppärin... alunen


Tästä kuvasta se ei pahemmin välity, mutta siis ikkunalla meillä roikkuu siniset Vallilan Kelohongat. 


Viimeinen yksityiskohta. Tuon vadin keskellä on meidän nimikirjaimet ja kihlajaispäivä
H&T 31.5.2012
Ja alapuolella elämämme avaimet, eli kaukosäätimet ja pleikkarikapula.


 Ja näin päättyy kierroksemme parvekkeelle. Olisin kai voinut ottaa maisemastakin kuvan, mutta ei siinä olisi paljon mitään näkynyt. Puita.


Tässä vielä pikku yksityiskohta eteisen lipaston päältä. Väänneltävä hemmo on iankaikkisen vanha, sain sen muistaakseni joskus yläasteella jonkun Lidlistä ostetun taiteilijapaketin mukana.


Siinä se meidän koti nyt sitten oli! :)

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ihanan kamala kevät: eniten v*tuttaa kaikki

Joka vuosi se tulee, yhdessä vaakaraitakuosivaatteiden kanssa. Kevät, tuo suloisesti paskalta tuoksuva vuodenaika, joka saa ihmisraukan muuttumaan omaa mielenterveyttään epäileväksi hermoraunioksi. Ulkona aurinko mollottaa pilvettömällä taivaalla, räystäät tippuvat ja tintit karjuvat kuorossa titityytään. Talviset koiranpaskat ilmestyvät katukuvaan ja kirvoittavat lehtien mielipidepalstoilla kärkevää keskustelua.


Ja se aurinko. Villakangastakissa, puhumattakaan toppatakista, tulee hiki, kun talsit sulotuoksuisessa ulkoilmassa ja olet vähällä murtaa nilkkasi, kun vasta kaapista kaivamasi kevätnilkkureiden koron alle jää murhanhimoinen pikkukivi. Samalla se saatanan auringonperkele porottaa, hiki valuu. Pääset kotiin, riisut takin ja hetken päästä havahdut siihen, että kroppasi tuntuu syväjäädytetyltä. Ja sitten tulee se kevätflunssa.
Takaisin aurinkoon. Se pirulainen paljastaa, miten laiska ja huono ihminen olet jälleen koko edeltävän vuoden ollut. Vastahan mä juhannuksen jälkeen pesin ikkunat! Ei auta kuitenkaan itku markkinoilla ja itkua tihrustaen katsot harmaakalvoisen ikkunaruudun läpi pihan koiranpaskarivistöä, ettet joutuisi kääntämään selkääsi ja kohtaamaan sitä lohdutonta näkyä, kun auringonvalo paljastaa asuntosi vallanneen pölyn. Talvella telkkarin ruudusta sentään näki vielä kuvan! Mistä se kaikki pöly aina keväisin tulee?!


Pölystä saadaan kätevä aasinsilta siitepölyyn. Pikkuhiljaa termisen kevään tehdessä tuloaan alkavat kotimaiset lepät ja pähkinäpensaat kukkia ja jo kuukautta ennen suloiset etelätuulet tuovat mukanaan eteläisemmän Euroopan puiden ja pensaiden siitepölyn. Aatssssiuh! Tätä kärsimystä se on sitten talveen saakka.
Sitten, kun yöpakkasia ei enää odoteta tuleviksi, alkaa massiivinen katujen lakaisuopetaario, josta unohdat kuitenkin olla tyytyväinen saadessasi pikkukiven silmääsi/autosi tuulilasiin, kun edessäsi/vieressäsi/lähistöllä matelee tuo keväinen riesa, lakaisuauto. Mutta eipä enää muljahtele nilkat, koska koroistaan ei nainen hevillä luovu!


Ihmisraukan mielialassakin tapahtuu kamalia muutoksia. Kevät menee rintaan ja jäseniin ja hormoonit hyrräävät. Jos olet sinkku, se on hyvä juttu, jos sulla on vientiä, mutta jos olet edelleen äitisi nurkissa asuva, pikkasen plösö, pleikkarikapulan kanssa yhteen kasvanut peräkammarin poika/tyttö, sitä saattaa pikkasen ahdistua. Äiti vai peräkammarin asukki, se on tapauskohtaista.
Jos olet parisuhteessa, ruoho saattaa alkaa vihertää aidan toisella puolella, tai sitten iskee vauvakuume (ei kuitenkaan yhtä voimakkaasti, kuin syksyllä).
Kevät on ihmiselämässä myös se vuodenaika, jolloin totutaan asioiden päättämiseen. Koulu loppuu. Mitäs nyt sitten, ai tässä pitäisi tehdä jotain päätöksiä elämänsä suhteen vai?


Voidaan kai siis luvalla sanoa, että kevät on saatanasta. Mut on se silti niin ihanaa, kun luonto herää, auto kuluttaa lasinpesunestettä enemmän kuin bensaa ja on aika siivota maanisesti. Mä ainakin alan siivota just nyt.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Pienenpieni hääkirppis: Myynnissä kaasoni viimekesäinen pitsiunelma ja somisteita

Ho-hoi kaikki tulevat morsiamet ilman hääpukua! Täällä on nyt kaupan romanttinen, merenneitomallinen pitsiunelma.

White Rose -merkkinen puku on lyhennytetty 158 cm mittaiselle morsiolle.
Hääpäivänään tämä nykyinen rouva käytti n. kuuden (6) sentin korkoja

Puku on pientä mitoitusta. Kokolapun merkintää en jaksa muistaa, mutta puku vastaa kokoa 38. Laadukas, tukeva materiaali ja sisäänommeltu korsetti sekä pieni laahus, jonka saa nostettua ylös laahuslenkillä. Vetoketjukiinnitys, pitsiolkainten kiinnitys kolmella napilla.

Hp. 700 euroa / TARJOUS!
Sovitus ja nouto onnistuu parhaiten Forssassa. 





Lisäksi kaupan myös paljon turkoosia hääkrääsää, jotka luetteloin tähän, kunhan tilanne on kartoitettu. 

Löytyy myös valkoisia pöytänumeropidikkeitä (valkoinen sydämenmuotoinen jalka, valkoinen metalli"koukero"), varmuudella 12 kpl, mahdollisesti enemmänkin. Hinta 0,50 euroa/ kpl.

Lisään kuvia, jahka kaaso saa niitä räpsittyä!

Home is where the heart is?

Pari viikkoa sitten tuli taas todistettua se karu tosiasia, että universumi iskee vääjäämättä avokämmenellä päin näköä, jos vain satut olemaan liian tyytyväinen johonkin. Olen kulkenut pari viikkoa kuin sumussa ja yrittänyt saada tilanteeseen jotain tolkkua, kehittää toimintasuunnitelmaa ja löytää asioista positiivisen puolen. Taidan olla onnistumassa, ainakaan enää ei itketä koko ajan.

Tuo universumin avari-isku koski siis meidän kotia. Asustamme tällä hetkellä taloyhtiön hallussa olevassa asunnossa vuokralla -- mutta emme enää kovin pitkään. Kävi nimittäin niin, että asunnon omistajat, joilta kämppä on otettu taloyhtiön hallittavaksi, ovat mitä ilmeisimmin jättäneet asuntolainansa maksamatta ja nyt pankki sitten karhuaa omiaan takaisin. Se tahtoo sanoa sitä, että meidän koti menee myyntiin, eli meidän pitää pakata kimpsumme ja kampsumme ja painua johonkin muuhun residenssiin. Ei se maailmanloppu ole, minä kun kovasti jo muutenkin suunnittelin muuttoa tulossa olevan putkiremontin vuoksi. Se vaan, että meikäläisen luonteelle ei sovi kyllä sitten yhtään tämmöinen epätietoisuus... Ja toisaalta tieto siitä, että kämppä menee alta, lisää tuskaa, kun uutta ei ole vielä näköpiirissä.
Kummasti sitä vaan alkaa nyt nähdä tämän vähän-sinne-päin-tee-se-itse-remontoidun asunnon hyvät puolet, kun tästä täytyy muuttaa pois!

Muutossa on kuitenkin myös hyvää. Olen vakaasti sitä mieltä, että kun joutuu pakkaamaan koko elämänsä laatikoihin ja jätesäkkeihin, joutuu käymään samalla läpi monenlaisia asioita, hyviä ja huonoja, heittämään turhaa tavaraa mäkeen ( aion taas kerran kunnostautua erityisesti tässä, koska emme todellakaan ole löytämässä mistään tämän kokoista ja näin paljolla kaappitilalla varustettua asuntoa ) ja samalla sulkemaan henkisiä ovia takanaan. Muuttamisen psykologinen puoli on minulle se tärkein puoli. Ja käyhän se hemmetti sentään myös salitreenistä! Etenkin, jos todella aiomme muuttaa jälleen kerran naapuritaloon. Trust me, tavaroiden yhtäjaksoinen kantaminen ilman ajomatkan tuomaa pientä levähdystaukoa on suoraan sanoen saatanasta.

Eli vielä ennen häitä Missiona syyshäät -blogista tulee muuttoblogi. Olen tässä pitkän aikaa ( koko blogin historian, suunnilleen ) funtsinut, esittelisinkö kuvien muodossa tätä meidän kartanoamme, ja jos en päädy tätä kämppää kuvaamaan, niin seuraavaa sitten! Ennen ja jälkeen muuton tietysti!
Pienenä sivuhuomiona täytyy siis todeta, että olen aina tykännyt viihdyttää itseäni myynti- ja vuokra-asuntoilmoitusten katselemisella; tyhjä asunto on kuin pöydälle jäänyt laskun kirjekuori, jonka kulmaan on pakko piirtää kukkasia ja kirkkoveneitä. Asuntooni en kyllä haluaisi kumpiakaan seinille.

Eikun hups, onhan mulla nytkin makuuhuoneessa kukkatapetti.

Näihin kuviin ja muutoksentäyteisiin tunnelmiin! Haluaisitteko kurkistaa, miltä meillä näyttää? ( pliis, sanokaa joo, niin saan hyvän tekosyyn siivota, kun kuvaan täällä ;) )