Ihanan kamala kevät: eniten v*tuttaa kaikki

Joka vuosi se tulee, yhdessä vaakaraitakuosivaatteiden kanssa. Kevät, tuo suloisesti paskalta tuoksuva vuodenaika, joka saa ihmisraukan muuttumaan omaa mielenterveyttään epäileväksi hermoraunioksi. Ulkona aurinko mollottaa pilvettömällä taivaalla, räystäät tippuvat ja tintit karjuvat kuorossa titityytään. Talviset koiranpaskat ilmestyvät katukuvaan ja kirvoittavat lehtien mielipidepalstoilla kärkevää keskustelua.

Ja se aurinko. Villakangastakissa, puhumattakaan toppatakista, tulee hiki, kun talsit sulotuoksuisessa ulkoilmassa ja olet vähällä murtaa nilkkasi, kun vasta kaapista kaivamasi kevätnilkkureiden koron alle jää murhanhimoinen pikkukivi. Samalla se saatanan auringonperkele porottaa, hiki valuu. Pääset kotiin, riisut takin ja hetken päästä havahdut siihen, että kroppasi tuntuu syväjäädytetyltä. Ja sitten tulee se kevätflunssa.
Takaisin aurinkoon. Se pirulainen paljastaa, miten laiska ja huono ihminen olet jälleen koko edeltävän vuoden ollut. Vastahan mä juhannuksen jälkeen pesin ikkunat! Ei auta kuitenkaan itku markkinoilla ja itkua tihrustaen katsot harmaakalvoisen ikkunaruudun läpi pihan koiranpaskarivistöä, ettet joutuisi kääntämään selkääsi ja kohtaamaan sitä lohdutonta näkyä, kun auringonvalo paljastaa asuntosi vallanneen pölyn. Talvella telkkarin ruudusta sentään näki vielä kuvan! Mistä se kaikki pöly aina keväisin tulee?!

Pölystä saadaan kätevä aasinsilta siitepölyyn. Pikkuhiljaa termisen kevään tehdessä tuloaan alkavat kotimaiset lepät ja pähkinäpensaat kukkia ja jo kuukautta ennen suloiset etelätuulet tuovat mukanaan eteläisemmän Euroopan puiden ja pensaiden siitepölyn. Aatssssiuh! Tätä kärsimystä se on sitten talveen saakka.
Sitten, kun yöpakkasia ei enää odoteta tuleviksi, alkaa massiivinen katujen lakaisuopetaario, josta unohdat kuitenkin olla tyytyväinen saadessasi pikkukiven silmääsi/autosi tuulilasiin, kun edessäsi/vieressäsi/lähistöllä matelee tuo keväinen riesa, lakaisuauto. Mutta eipä enää muljahtele nilkat, koska koroistaan ei nainen hevillä luovu!


Ihmisraukan mielialassakin tapahtuu kamalia muutoksia. Kevät menee rintaan ja jäseniin ja hormoonit hyrräävät. Jos olet sinkku, se on hyvä juttu, jos sulla on vientiä, mutta jos olet edelleen äitisi nurkissa asuva, pikkasen plösö, pleikkarikapulan kanssa yhteen kasvanut peräkammarin poika/tyttö, sitä saattaa pikkasen ahdistua. Äiti vai peräkammarin asukki, se on tapauskohtaista.
Jos olet parisuhteessa, ruoho saattaa alkaa vihertää aidan toisella puolella, tai sitten iskee vauvakuume (ei kuitenkaan yhtä voimakkaasti, kuin syksyllä).
Kevät on ihmiselämässä myös se vuodenaika, jolloin totutaan asioiden päättämiseen. Koulu loppuu. Mitäs nyt sitten, ai tässä pitäisi tehdä jotain päätöksiä elämänsä suhteen vai?

Voidaan kai siis luvalla sanoa, että kevät on saatanasta. Mut on se silti niin ihanaa, kun luonto herää, auto kuluttaa lasinpesunestettä enemmän kuin bensaa ja on aika siivota maanisesti. Mä ainakin alan siivota just nyt.