Meidän koto!

Kurrrrnauskis.

Toissapäiväisen raivopäisen siivousurakkani päätteeksi räpsin muutaman kuvan tästä meidän kodosta. Tervetuloa kurkistamaan, miltä meidän penthousessa näyttää!

Ensimmäinen näkymä meidän asunnosta on tällainen. Normaalitilanteessa tuo oikealla näkyvä musta rahi/laatikko on peittynyt kaiken maailman krääsään, kuten laukkuihin ja huiveihin. Nyt siinä on myös yksi muovipussi. Lipaston päällä on yleensä kasa laskuja tai lehtiä.

Kun vierailija kääntyy n. 90 astetta vasemmalle, on näkymä tällainen. Tavallisesti myös tuo vasemmassa ylänurkassa näkyvä naulakko on peittynyt huivien ja takkien alle. Käytävän päässä on vierashuone ja vasemmalla näkyvä ovi vie "kissahuoneeseen", kakkos-olkkariin,  jonka ainoa funktio tällä hetkellä on toimia pyykinkuivatuspaikkana ja varastona...

Mietelauseita päivää piristämään. 

Vuorotyöläiselle tuo lupaus paremmista päivistä ei kyllä oikein kolahda.

Vierashuone on varmaan koko kämpän siistein kolkka, tai olisi, ettei päiväpeitto olisi peittynyt kissankarvaan. Tätä pikkuhuonetta me remonteerasimme viime kesänä. Huone oli alunperin vaalean- ja fuksianpunainen kuvan ulkopuolelle jääneitä vaatekaappeja myöden ja seinistä sai repiä tapettia ainakin kolme-neljä kerrosta ennen varsinaista maalausurakkaa. Hyvä siitä kuitenkin tuli!

Sitten siirrytään "kissahuoneeseen". Koska koko huoneen tarkoitus on varastoida sellaista tavaraa, kuten ylimääräinen kirjahyllyvitriini, sohva, tv-taso, telkkari... niin päädyin kuvaamaan vain pari yksityiskohtaa huoneesta. Täytyy sanoa, että kyllä tuosta läävästäkin ihan kivoja otoksia sai, kun laskeva aurinko tunki sälekaihdinten välistä sisään.

Kissahuone on nimensä veroinen. Itse olisin halunnut laittaa kattitaulun varastoon, mutta Mieheke halusi sen seinälle.  Miau!

Ja lisää kissoja (ja yks Laulava Lintukoira). Kuvasin tuota kynttiläsysteemiäni, kun perheen kuopus Juksu tuli ihmettelemään, että mitä h*lvettiä se akka oikein tekee...

Palataan eteiseen. Vierashuoneen ovelta suoraan katsottuna on suljettu ovi, jonka taakse kätkeytyy kissavapaa vyöhyke, meidän makkari. Ihan täydellinen kisukaranteeni ei ole kyllä onnistunut, jompi kumpi karvaperse ehtii harmillisen usein vilahtaa ovesta... No mut... Pitäiskö tässä sitten sanoa, että This is where the magic happens...?

Kukkatapetissa löytyy. Ja vaatehuoneessa. Se on kuitenkin meikäläisen vaatteiden, laukkujen ja kaiken muun osalta niin kamalassa kunnossa, etten tohtinut kuvata.

Ja taas paluu eteiseen. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla näkyvä ovi johtaa Hotelli Helpotukseen, josta otin kuvan vain näiden otusten vuoksi. Taulu on ostettu Ikeasta, posliinipöllö puolestaan Jyskistä joskus aikojen alussa.Että HUHUU vaan!

Kylppäri on vähintään yhtä epäkuvauksellinen, kuin huussi, mutta pitihän sieltäkin ottaa kuva.

... Koska hei, pöllöjä taas!

Keittiön kanssa tuskastelin aika pitkään yrittäessäni ikuistaa sitä. Lopulta päätin tarjota vain tämän parin vuoden takaisen synttärilahjani jääkaapin ovesta. Meillä on ihan nätti kyökki, mutta jotenkin en osannut ikuistaa sitä. Ehkä se johtuu siitä, ettei koko huone mahdu millään yhteen kuvaan.

Ulko-ovelta katsottuna vasemmalta löytyy sitten meidän kodin sydän, missä se oikea taika tapahtuu (eli datailu ja pleikkarin pelaaminen tietysti!). Yllä ja alla pari tarkoin valittua yksityiskohtaa, peilinkulmaa koristava sukkanauha, jonka Mieheke nappasi siskonsa, kaasoni, viimekesäisissä häissä itselleen. Alla kirpparilöytö, Riihimäen lasipurkki, johon tungin jouluvalot odottamaan taas parempaa käyttöä ;)

Olohuone parvekkeen ovelta kuvattuna. Ilmeisesti katsoin niin tärkeäksi esiintyä itsekin kuvissa, että todella otin kuvan oven edestä ja... No, siellä mää ny oon si, ihan keskellä. 

Huomaa myös pinkki läppärin... alunen? 

Tästä kuvasta se ei pahemmin välity, mutta siis ikkunalla meillä roikkuu siniset Vallilan Kelohongat. 

Viimeinen yksityiskohta. Tuon vadin keskellä on meidän nimikirjaimet ja kihlajaispäivä

H&T 31.5.2012

Ja alapuolella elämämme avaimet, eli kaukosäätimet ja pleikkarikapula.

 Ja näin päättyy kierroksemme parvekkeelle. Olisin kai voinut ottaa maisemastakin kuvan, mutta ei siinä olisi paljon mitään näkynyt. Puita.

Tässä vielä pikku yksityiskohta eteisen lipaston päältä. Väänneltävä hemmo on iankaikkisen vanha, sain sen muistaakseni joskus yläasteella jonkun Lidlistä ostetun taiteilijapaketin mukana.

Siinä se meidän koti nyt sitten oli! :)