DIY: Tuikkukipot, maljakot ja kynttilänjalkojen fiksaus askartelutaidottomille idiooteille

Niinhän siinä sitten kävi, että tänne rantautui kamala tappoflunssa ja tietysti se sitten salakavalasti ui meikäläisen liiveihin. Tyypillinen lomanjälkeinen räkätauti siis iski. Olin aamulla ulkoiselta ja henkiseltä olemukseltani aika pitkälti tällainen...

kuva

... Ainakin huulet tuntuivat olevan yhtä kuivat... Raahauduin sitten puoliltapäivin työterveyteen, sain saikkua maanantaihin ja luennon c- ja d-vitamiinien tärkeydestä, poistuen lopulta räkää valuen takavasemmalle. Ihme, jos en jättänyt perääni kunnon limavanaa.
Työterveysvisiitin jälkeen suuntasin Prismaan hakemaan nenäliinoja ja marjamehua ja jumituin siinä samalla tutkailemaan vähän askartelutarvikkeita ja sisustusjuttuja. Bingo! Piipahdin vielä Suomalaisessa kirjakaupassa hiplailemassa korttipohjia, enkä suinkaan poistunut tyhjin käsin, vaan kiikutin kassalle kutsukorttitarvikkeen poikineen. Nytkö sen voi sanoa alkaneen, hääaskartelun?

Kotiin päästyäni ryhdyin miltei heti innokkaasti toimeen. Tarvikkeet levälleen keittiönpöydälle mainospapereiden päälle ja ei kun tuumasta toimeen! Olen ala-arvoinen askartelija, joten mitään kovin korkealentoista en ryhtynyt kokeilemaan, ja senkin vähän, mitä tein, olisi joku muu varmasti tehnyt paremmin. Joku muu, joka ei ole vielä edes esikoulussa.

Ensimmäisenä aloin suihkia hopeista Deco-maalia Prismasta löytämiini mustiin kynttilänjalkoihin. Niihin kiinnitetyt viiden euron hintalaput suorastaan huusivat: "Hanna, osta meidät!" ja minähän ostin!

Kuvassa oikealla kynttilänjalkojen alkuperäinen look, eli tylsä ja synkkä musta. Vasemmalla jo kerran käsitelty yksilö. Minkäänlaista tekniikkaahan minulla ei tässä ollut. Paperit pöytään, kynttilänjalka paperille, spraypullo kouraan ja ei kun suihkimaan maalia itse maalattavaan objektiin, paperiin, seinään, pöytään... Kissat meillä säästyivät hopeoinnilta vain oman arkuutensa ansiosta, molemmat pelkäsivät nimittäin hirmuisesti pullon ravistamisen ääntä... Tyhmät.
Suihkimisen jälkeen otin talouspaperia ja pyyhin isompia maaleja sillä (kynttilänjaloista JA ympäristöstä), koska en halunnut tasaista pintaa, vaan pikemminkin kuluneen ja vanhan oloisen.

Tässä toinen pikkuostos, eli tuollainen susiruma kyltti, ylemmässä kuvassa näkyvissä alkuperäinen väri. Visioin tuota kammotusta korteille. Haluaisin kovasti, että kaikki kortit saisi pois lahjapöydältä lojumasta ja niille olisi ihana löytää esimerkiksi tällainen matka-arkku... Tuon rumilus-kyltin voisi sitten ripustaa siihen tuollaisen viirisysteemin korvikkeeksi. Saas nähdä, kuinka käy, tuleeko arkkua ja päätyykö tuo mihinkään.

Tässä vähän kuvaa tarvikkeistani ja käsittelyyn päätyneistä piltti- ja kurkkupurkeista. Vasemmalla siis hopeinen Deco spray, joka maksoi Prismassa muistaakseni ihan vain pari-kolme euroa. Ei huono. Oikealla helmiäisvioletti spray, joka oli rutkasti arvokkaampi, tämä maksoi 9,95. Minkäänlaista kuvaa Operaatio Pilttipurkista en tullut ottaneeksi, mutta spreijailin purkit siten, että laitoin ne paperin päälle pohja ylöspäin ja annoin palaa. Aika kauan purkkeja sai tällä tavalla kuivatella (vaikka kuivatusajan piti olla 30-40 min), sillä pohjahan ei ole tasainen, vaan siihen kerääntyi maalia enemmän... Paria tahmeaa sormenjälkeä ja puoltatoista tuntia myöhemmin lopputulos oli kuitenkin tämä...

Olen itse aika tyytyväinen. Kuvassa tosin pilttipurkit loistavat nätimmin, kuin luonnossa. Hups, sitähän ei pitänyt kertoa! :D Luonnossa ne näyttävät sopivasti vanhahtavilta ja jotenkin huuruisilta. Kuitenkin joku pieni juttu niistä puuttuu, mutta mikä? Vähän jotain blingblingiä? Joku nauha? Molemmat? :D

Pitemmittä puheitta siirryn nyt keittelemään itselleni Finrexiniä. Niiskuneiti kiittää ja kuittaa.