sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ei tippa tapa.

Mikä hemmetti siinä onkin? Mikä meihin fiksuihin ihmisiin oikein menee, kun on kysymys alkoholista? Mikä ihmeen psykoosi suomalaiseen iskee, kun laiva saapuu Tallinnan satamaan ja Super-Alkon ovet avautuvat?
En voi käsittää.

Varasin kuluvan viikon alussa meille reissun Viroon, tuohon halvan alkoholin ja tupakan luvattuun maahan. Matkaan lähtee meidän lisäksemme veljeni, jonka farmariautoon olisi tarkoitus mahduttaa kaikki häissämme tarjottava alkoholi.
Siis  A P U A ! Mahtuuko yhteen henkilöautoon muka tarpeeksi juomaa sadalle hengelle? Ei tässä auta minkäänlainen järkipuhe tai realistinen ajattelu. Ei, ei vaikka oikeasti fakta on, ettei alkoholi maistu tuosta sadan hengen ryhmästä kuin suunnilleen puolelle.
Olishan se nyt meinaan ihan hirveetä, jos juoma loppuisi kesken! Siitä ei tule kuin paha mieli kaikille, jos pitää lähteä kaljakauppaan välillä.

Lisäksi mieli pursuaa kysymyksiä, kuten tehdäkö sittenkin booli vähentämään humaltumista miedoilla juomilla. Olisihan sekin kamalaa, jos velipojan auto lastattaisiin niin täyteen kaljakontteja, että akselit vaan napsahtelisivat. Boolitarpeet painavat vähemmän ja humalluttavat suhteessa enemmän.
Entä sitten ne miedot juomat, mitä pitäisi ostaa? Aina on joukossa joku friikki, joka ei juo kaljaa, ei kuivaa omenasiideriä, ei edes lonkeroa. Vaihtoehtoina ovat siinä vaiheessa viini, booli ja joku makea siideri. Jokaiselle haluaisi tarjota jotakin, mutta miten se onnistuu, kun ei tiedä, millaisia juomatottumuksia ihmisillä on?!

Tuskastuttuani melkein viikon näiden kysymysten äärellä olen nyt päätynyt ratkaisuun, jonka uskon tyydyttävän monia janoisia häävieraita. Nyt olis tulossa olutta, kuivaa siideriä (omena ja granaattiomena), lonkeroa (lime ja greippi), jonkinlainen syksyinen booli ja viiniä (valko- ja puna-).
Toivottavasti auto kestää.


Millaisia juomavalikoimia kanssamorsianten häissä nautiskellaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti