Hienon alun saanut postaustahtini lopahti sitten, laski kuin lehmän häntä. Vaikka onhan minulla selityskin. Kenkäjutussani mainitsin olevani menossa työpaikan koulutusristeilylle ja niin todella meninkin... Nukkumatta sekuntiakaan keskiviikko-torstai-välisenä yönä. Olo torstaiaamuna olikin sitten kuin jyrän alle jääneellä, eikä bussimatka Turkuun sujunut ihan ongelmitta. Olen ollut aina matkapahoinvoivaa sorttia ja totta kai väsymys teki siinäkin osansa. Aamupäivä laivalla, ikkunattomassa koulutustilassa sujui onneksi paremmin, kuin olin kuvitellut, vaikka pientä keinuntaakin oli, ja paluumatka Maarianhaminasta Turkuun Viking Gracella sitten jo erinomaisesti, olihan buffetissa tarjolla virvokkeita ;) Täytyy sanoa, että tuo Grace nousi melkein lempparilaivakseni, millä laivalla muka on siideriä buffetissa, hä?! :D En ole koskaan oppinut juomaan olutta, saati viiniä, mutta tuolla otinkin sitten ilon irti omppusidukasta... Ehkä melkein liiankin hanakalla tahdilla ottaen huomioon, että perjantaina minua odotti aamuvuoro. Hups. Selvisin onneksi siitäkin.
Selviämiseeni tosin vaikutti varmaankin melko suurelta osin se, että tuo miehekkeeni on maailman paras ja juoksee aina hoitamassa asioita, joita käsken sen hoitaa. Nytkin torstaina oli hakenut apteekista unettomalle vaimokkeelleen paketin melatoniinia ja niitä kun illalla pienen huppelini päälle nappasin pari kappaletta (esimerkillistä toimintaa hoitajalta, eiks niin?), tuli uni ennen kuin huomasinkaan! Enkä ole varmasti koskaan nukkunut niin hyvin ja herännyt 05:15 niin virkeänä, kuin perjantaiaamuna heräsin. Täytyy tosin vähän testailla tuota melatoniinia ihan ilman alkoholiakin ja katsoa, onko siitä mihinkään oikeasti vai sammuinko vain :D
Perjantaina eräs TV:stä tuttu kaverini käväisi pikemmin teellä (pthyi!) ja nauttimassa runsaasta kahvipöydästäni: kaksi laivalle matkaevääksi ostamaani Fazerin suklaapatukkaa ja sipsipussinjämät. Olen kyllä paras emäntä ikinä... Oli ihana päivittää kuulumisia ja juoruja pitkästä aikaa.
Sitten oli vähän keikkailua, kävimme pienellä porukalla paikallisessa juottolassa kuuntelemassa Apulantaa. Hieno keikka, mutta mikä hitto siinä on, että vedän onnettomuuksia puoleeni minne menenkin? Keikalla ukkoni päätti kiivetä baarijakkaran päälle ja sitä ryhtyi sitten apinoimaan toisen kaasoni, mieheni siskon, mies. Kaikki meni hyvin, kunnes oli aika tulla alas; tasapaino petti, kun istuin pyörähti jalkojen alla ja kas, noin 80 kiloa raavasta miestä laskeutui rämähtäen vasemman jalkani päälle. Tällä hetkellä kasvattelen takareiteeni mustelmaa, se otti vähän itseensä kolahtaessaan penkkini reunaan. Ihme ja kumma, polvi säilyi ehjänä, huh! Ja eilinen iltavuorokin sujui jalan kanssa melko hyvin. Tänään onkin vuorossa vielä toinen mokoma.
... Ja huomenna minä ja unelmapukuni kohtaamme! Iik!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti